Filosofi ruoskii latteuksia hajalle

Ville Lähde: Paljon liikkuvia osia Savukeidas 2015.

Keskustelu, tuo ihastuttava kirosana, jonka varjolla jos jonkinlaiset itse suhteellisen turvatussa asemassa elävät ihmiset ovat puolustelleet esimerkiksi äärioikeistolaisten näkemysten avointa ilmaisemista ja heristäneet sormeaan niiden tuomitsijoille. Koska kyseinen termi on viime aikoina joutunut niinkin pahasti väärinkäytetyksi, Ville Lähteen esseeteos Paljon liikkuvia osia – joka takakansitekstinsä mukaan keskittyy ”julkisen keskustelun ongelmiin” – yllätti minut positiivisesti.

Lähteen teoksessa ei ole kyse mistään ”erilaisten mielipiteiden kunnioittamisen” peräänkuuluttamisesta; itse asiassa tällainen kahvipöytärelativismi kuuluu niihin asioihin, joita hän teksteissään kritisoi. ”Toisen ihmisen arvoon ja olemassaolon oikeuteen puuttuva mielipide ei koskaan ole pelkkä yksityisasia”, Lähde toteaa yksiselitteisesti. Jokainen mielipide ei suinkaan ole yhtä hyvä tai perusteltu, ja mielipiteiden lisäksi on olemassa myös ihan oikeaa tietoa.

Ennen muuta filosofi Lähde hyökkää esseissään kaikenlaisia puolivillaisuuksia, valmiita ajatuksia, yleistyksiä ja käsitteillä temppuilua, – lyhyesti, kaikkea sitä älyllistä laiskuutta – vastaan, joka hänen mukaansa kukoistaa julkisessa keskustelussa. Ne vastakkainasettelut, joita Lähde kritisoi, pureutuvat paljon liberaali/konservatiivi- tai vasemmisto/oikeisto -tyyppisiä jakoja syvemmälle: vuorotellen hän ottaa kynsiinsä sellaiset kaavamaiset dikotomiat kuin luonto/kulttuuri, yksilö/yhteiskunta, tieto/usko ja vapaus/kontrolli. Ja pirstoo ne tehokkaasti säpäleiksi terävän älyn ja laajan sivistyneisyyden voimalla.

Lähde ei päästä ketään helpolla: ei uhriutuvaa populistia, ei ”yhteisöllisyyden”, ”aitouden” tai ”ideologian” kaltaisten epämääräisyyksien nimeen vannovaa b-luokan vasemmistolaista, ei ”ihmisluonnosta” paasaavaa kapakkanihilistiä, ei nippelitiedolla briljeeraavaa internetin yksityisajattelijaa eikä omaan ”rationaalisuuteensa” tuudittautunutta luonnontiedefundamentalistia. Niin ikään kaikki yhteen asiaan lukkiutuminen – oli kyse sitten patenttiratkaisuista monimutkaisiin ongelmiin tai tavallisesta fakki-idiotismista – saa Lähteen halveksunnan.

Lähde ei kärjistä eikä provosoi vaikka kantaa ottaakin. Hänen lujasta mutta rauhallisesta kirjoitustyylistään pystyy vaistoamaan, että hän todella uskoo aidon sivistyneen

keskustelun mahdollisuuksiin. Keski-ikäisen valkoisen cisheteromiehen itseriittoisuutta toki tihkuu paikoitellen hänen lauseenkäänteistään; pystyisikö hän olemaan todella noin rauhallinen, jos hänen oma subjektiutensa kyseenalaistettaisiin jatkuvasti?

Lähde puhuu keskustelun eriarvoisuudesta vain taloudellisen eriarvoisuuden kautta, ja arvoista ylipäätään hän kirjoittaa hämmentävän vähän. Moraalia hän kyllä pohtii, kiitettävästi riipien siitä irti kaiken maailman metafysiikan ja tarkastellen sitä nimenomaan toiminnan kautta. Tämä voi olla itsestäänselvää filosofiassa, mutta kaikkea muuta kuin selvää julkisessa keskustelussa.

Teoksen nimi, Paljon liikkuvia osia, viittaa juuri siihen, miten totuus on yleensä yhden lauseen latteuksia monimutkaisempi asia. Tästä syystä teos on mainio kylmä suihku monelle älykkönä itseään pitävälle sekä lukemisen arvoinen lähes kenelle tahansa, joka haluaa tarkistaa oman ajattelunsa terää. Nykyisin, kun kuka tahansa voi kirjoittaa internetin syövereihin mitä tahansa, jonkinlaisen alkeellisen analysointi- ja argumentointitaidon pitäisi todellakin kuulua kansalaisvelvollisuuksiin. Monen veganismille ja eläinoikeuksillekin esitetyn vastaväitteen taustaoletuksia Lähde tulee puineeksi: otetaan esimerkiksi olemuksellistavat käsitykset ihmisestä ja ”luonnosta” sekä kaltevan pinnan argumentit ”yksilönvapauksien” rajoittamisesta.

Olisikohan turhan kyynistä sanoa, että Paljon liikkuvia osia on erinomainen ajattelun mutta huono vaikuttamisen oppikirja? Maailmaa ei varmastikaan voi ymmärtää kärjistysten ja yksinkertaistusten kautta – mutta riittääkö pelkkä oikeassa oleminen sen muuttamiseen? Ainakin Lähde vaikuttaa olevan asian suhteen niin luottavainen, että suorastaan kadehdin häntä.

#VilleLähde #filosofia #retoriikka #yhteiskunnallinenkeskustelu #kirjaarvio #essee