Uusiin ruokasuosituksiin proteiininlähteeksi myös kasvikunnan tuotteet
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tammikuussa vuosia valmistellut uudet ruokasuositukset lapsiperheille. Laillistettu ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen vastasi kysymyksiin uusista suosituksista.
Mitkä ovat yleisten suositusten suurimmat muutokset aiempiin verrattuna?
– Vegaanin näkökulmasta katsottuna tärkein ja myönteisin muutos on se, että vihdoin Suomessakin ravitsemusneuvottelukunta myöntää vegaaniruokavalion sopivan myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille.
Onko suosituksissa jotain, mikä yllätti tai mistä olet eri mieltä?
– Yllättävää ja kummallista on lähdeviitteiden täydellinen puuttuminen suosituksista, varsinkin kun julkaisun kohderyhmänä ovat ammattilaiset, jotka ovat tekemisissä odottavien, imettävien ja lasten ravitsemuksen kanssa. Ei oikein vakuuta, jos sanotaan, että tässä on huomioitu uusi tutkimustieto kiinteiden ruokien aloituksesta kertomatta kuitenkaan, mistä tutkimuksista on kysymys.
Näissä suosituksissa täysimetystä suositellaan 4-6 kuukauden ikään, mutta Maailman terveysjärjestön (WHO) imetyssuositus ei ole muuttunut. WHO suosittelee edelleen 6 kuukauden täysimetystä. Pidän WHO:ta luotettavana imetyksen asiantuntijajärjestönä ja kehotan siksi seuraamaan heidän suosituksiaan.
D-vitamiinisuositukset ovat Suomessa liian matalia, niin myös tässä THL:n julkaisussa. Vegaaniliiton D-vitamiinisuositus on vähintään 25 µg päivittäin talviaikaan aikuisille ja yli 1-vuotiaille lapsille, 50 µg raskaana oleville.
Kasvikunnan proteiininlähteet ovat asiana uusi monille ravitsemusasiantuntijoillekin.
Uskotko uusien suositusten vähentävän eläinperäisten tuotteiden käyttöä lähivuosina?
– On toki askel oikeaan suuntaan, että suosituksen mukaan punaista lihaa, makkara- ja lihavalmisteita ei pidä syödä päivittäin ja että lautasmalleihin on lisätty myös kasviproteiini. Mutta siipikarjan lihaa, kalaa ja maitoa suositellaan entiseen malliin. Kasvikunnan proteiininlähteet ovat asiana uusi monille ravitsemusasiantuntijoillekin, esimerkiksi ravitsemusterapeuttien koulutuksessa niitä ei käsitellä lainkaan vaihtoehtona muille kuin kasvissyöjille.
Eroavatko vegaaniruokavalion esittely ja suositukset huomattavasti aiemmasta? Voiko uusia suosituksia pitää veganismin kannalta positiivisina?
– Kyllä tässä on tapahtunut suuri positiivinen muutos, ja sen myötä Suomessa ollaan lasten, odottavien ja imettävien vegaaniruoan suhteen samassa linjassa esimerkiksi Academy of Nutrition and Dieteticsin kanssa, joka on suurin ja arvostettu ravitsemusasiantuntijajärjestö.
Ainoa harmittava asia on vegaaniruoan asema kouluissa ja päiväkodeissa. Suosituksen mukaan päiväkoti- ja kouluruokailussa kasvisruokavalio kannattaa toteuttaa lakto-ovo-vegetaarisena, koska vegaaniruoan tarjoaminen edellyttää erityistä asiantuntemusta. Pelkään pahoin, että tämä lause on uusi oljenkorsi niissä päiväkodeissa ja kouluissa, joissa ei haluta tarjota ruokaa vegaaneille.
Suosituksen kirjoittajat eivät tunnu lainkaan ymmärtävän, että vegaanit eivät syö lakto-ovoruokaa, koska vegaaniruoka on useimmille eettinen valinta. Lopputuloksena on siis usein päiväkodin vaihto ja koululaisen tapauksessa pahimmillaan se, että kasvava lapsi syö koulupäivän aikana vain näkkileipää ja salaattia.
Mitä mieltä olet siitä, että vegaaniruokavalio käsitellään samassa kappaleessa ruoka-aineallergioiden, veren poikkeavien rasva-arvojen ja ruoansulatusongelmien kanssa?
– Onhan se vähän erikoista niputtaa se tällaiseen ryhmään, mutta pääasia on, että vegaaniruokaa on käsitelty laajalti ja asiantuntevasti.
Suositusten mukaan vegaaniperheiden tulee saada ravitsemusterapeutin ohjausta ruokavalion koostamiseen. Onko se mielestäsi tarpeellista ja mitä se voisi käytännössä tarkoittaa?
– Ei se ole tarpeellista, jos lapsi kasvaa ja kehittyy aivan normaalisti. Ongelmana on tässä se, että läheskään kaikilla ravitsemusterapeuteilla ei ole riittävästi tietoa vegaaniruokavaliosta. Usein kuulee, kuinka tieto on kulkenut vegaaniperheeltä terapeutin suuntaan eikä toisinpäin.
Kun tutkin vegaaniperheitä gradussani vuonna 2005, kahdeksan perhettä oli käynyt ravitsemusterapeutin vastaanotolla, mutta vain yksi kertoi saaneensa sieltä tietoa. Toivon ja uskon, että ajat ovat tästä muuttuneet, mutta viimeksi viime vuonna eräs vegaani kertoi, ettei ravitsemusterapeutti ollut suostunut edes keskustelemaan vegaaniruokavaliosta.
Vegaaniruokavalio antaa monella tapaa hyvät lähtökohdat elämään. Ruokatottumukset omaksutaan lapsuudessa, ja vegaanilapsi oppii pienestä pitäen syömään monipuolisesti kasvikunnan tuotteita.
Vegaaniruoka sisältää runsaasti esimerkiksi kuitua ja folaattia, joita sekasyöjät saavat usein niukalti. Haitallista kovaa rasvaa saadaan vegaaniruoasta vähemmän ja kolesterolia ei lainkaan.
Velvoittavatko uudet suositukset esimerkiksi neuvolan henkilökuntaa hankkimaan perustiedot vegaaniruokavaliosta ja kunnioittamaan vanhempien päätöstä?
– Olisi tietysti hyvä jos neuvoloissa tiedettäisiin enemmän vegaaniruokavaliosta, mutta jos ei tiedetä, se pitäisi myöntää ja kyetä ohjaamaan vegaaniperhe tiedon lähteille. Jo tätä edellisissä suosituksissa korostettiin suvaitsevaa ilmapiiriä edellytyksenä hyvälle yhteistyölle. Vanhempien päätöstä pitää kunnioittaa ja päätös vegaaniruoasta on aina vanhempien – ei neuvolan, ravitsemusterapeutin, koulun tai päiväkodin.
Mitkä ovat kokemuksesi mukaan vegaaniperheiden ravitsemuksen suurimmat kompastuskivet ja ovatko ne samoja kuin sekasyöjäperheissä?
– Vegaanilapsia on tutkittu (1) ja he ovat saaneet ruokavaliostaan useimpia ravintoaineita enemmän kuin sekasyöjälapset. Terveellinen vegaaniruoka toki edellyttää että syödään muutakin kuin seitannakkeja, "vihis"-einespiirakoita ja kookosrasvajuustoja.
Miten yhteiskunta voisi tukea vegaaniperheitä monipuolisen ravinnon takaamisessa lapsille?
– Tärkein asia olisi, että sitä ruokaa ylipäänsä saa. Vegaaniperheiden pitäisi olla tasa-arvoisessa asemassa riippumatta siitä, missä he asuvat. Näin ei tällä hetkellä ole, sillä vegaaniruoan saaminen päiväkodissa tai koulussa riippuu asuinpaikkakunnasta tai jopa yksittäisen päiväkodin keittäjän asenteesta.
Lähteet:
1.Sanders TAB, Manning J. The growth and development of vegan children. Journal of Human Nutrition 1992;5:11-21.
