Rapsakkaa tofua helpoimman kautta
Tykkään tofusta. Juuri siitä SoFinen maustamattomasta kimpaleesta, jota jotkut kuvailevat pahviksi. Ja maustamattomastahan voi tehdä melkein mitä vain. Sitä voi leikata ohuiksi siivuiksi, paksuiksi puikoiksi tai murustella padan joukkoon. Yleensä sitä neuvotaan marinoimaan, mutta olen liian kärsimätön siihen hommaan.
Laiskana kokkina olin aiemmin vain leikannut tofun hyvin ohuiksi viipaleiksi ja paistanut hyvin maustetussa öljyssä rapeaksi. Nyt päätin kokeilla erilaisia leivityksiä. Kokeilin kolmea jauhoa: riisi-, vehnä- ja ruisjauhoja. Oletin, että eri jauhoista tulee erilainen kuori: ohut, paksu, maukas, mieto. Lisäksi halusin tietysti kokeilla erilaisia maustamisvaihtoehtoja.
Riisijauhoihin sekoitin suolaa, merileväjauhetta, tilliä, valkopippuria sekä hieman mietoa paprikaa väriä antamaan. Ennen paistamista lisäsin vielä hieman kurkumaa, värin vuoksi sitäkin. Toiveissani oli jotain meren antimiin viittaavaa, siksi kalalle tyypilliset mausteet ja merilevä, jolla itsessään on aika voimakas meren maku.
Vehnäjauhoihin sekoitin suolaa, mietoa paprikaa ja savupaprikajauhetta. Mielessäni oli jotain sellaista nuggettityyppistä.
Ruisjauhot on aika rouheaa tavaraa, niissä on äijää. Sekoitin niihin suolaa, valkosipuli- ja sipulijauhetta, persiljaa, mustapippuria ja hivenen chiliä. Ajattelin, että rukiin kanssa sopivat vahvemmat ja suomalaisemmat maut.
Sekoitin jauhot ja mausteet ja pilkoin joukkoon maustamatonta tofua pieninä kuutioina. Paistoin runsaassa öljyssä lajike kerrallaan ja maistelin.
Ensimmäinen satsi oli riisijauhosta. Luulen, että paistoin niitä turhan kauan, koska ne eivät ensin näyttäneet muuttuvan miksikään. Lopulta ne olivat jopa hivenen kovia. Ne toki ensin paistettuina saivat pisimpään odottaa maisteluakin. Maku oli mieto mutta miellyttävä. Olisin voinut laittaa enemmänkin merilevää ja mausteita, mutta arkailin taas.
Toinen satsi oli vehnäjauhoista ja paprikasta. Rapeita tuli näistäkin muttei kovia. Miedoiksi nämäkin jäivät, mutta olivat hyvän makuisia. Ollapa rohkea maustaja!
Kolmas kasa, johon suhtauduin hieman epäillen ja kieli poskessa, olikin paras. Rukiista tuli rouhean rapeaa, jopa hieman karheaa. Maku oli paras, tosin myös suolaisin.
Kaikista näistä oli vaikea sanoa, mille ne itse asiassa maistuivat.
Yhdessäkään versiossa ei ollut sitä maustamattoman tofun tympeähköä mauttomuutta, vaikka ne mietoja olivatkin. Ilmeisen reippaasti niihin saisi kaataa mausteita, mutta marinoinnin vaiva säästyy.
Kaikki leivitykset olivat rapeita, mutta eri tavalla. Riisijauhoista tuli hienostunut, ohut ja hieman kova rapeus. Vehnäjauhokuori jäi hieman pehmeäksi, vaikka rapeutta siinäkin oli. Ruiskuori oli ihanan rouhea. Rukiin kanssa sopivat rehelliset ja ronskit maut.
Seistyään jonkin aikaa pöydällä katosivat loputkin palat. Riisijauhoilla leivitetyt säilyttivät rapeutensa parhaiten, vehnäjauho huonoimmin. Kaikki tuli kyllä syödyksi!
