Ateena tarjoilee ravintoa sielulle ja ruumiille
Kreikkalainen ruoka tuo mieleen fetajuuston ja paksun jugurtin. Ruokakulttuurin perusta on kuitenkin oliiviöljyssä, mikä suuresti helpottaa vegaanisen herkuttelijan Kreikan-retkiä. Ateenasta löytyy lisäksi purtavaa niin pizzan, jäätelön kuin salaatinkin ystäville.
Vegaanisen Ateenan kierros alkakoon Eksarkhian kaupunginosasta, jossa sykkii nykykreikkalaisen kansalaisaktivismin sydän. Siellä graffitien, opiskelijoiden, vesipiipuntuoksuisten kahviloiden, anarkistien ja vallattuihin taloihin perustettujen sosiaalikeskusten katveessa majailee Bamboo Vegan (Zoodokhou Pigis 8), Ateenan ensimmäinen ja toistaiseksi ainut vegaaninen marketti. Sympaattisen nuoren pariskunnan pyörittämä kauppa on pieni, mutta valikoima on kattava ja palvelu ensiluokkaista. Kasvilihojen ja -maitojen, tofujen, juustojen ynnä muun perustarpeiston lisäksi on erityisesti mainittava pieni leipomonurkkaus: täältä todellakin saa Violifen juustoon leivottua tiropitaa! Tiropitan eli juustopiiraan ohella tarjolla on vaihteleva kokoelma muitakin vegaanisia versioita peruskreikkalaisista leivonnaisista: esimerkiksi maitoisa, kanelilla maustettu galaktobureko sulattaa niin suut kuin sydämet. Kannattaa olla liikkeellä jo aamupuolella, erityisesti tiropitat ovat kysyttyä tavaraa.
Ateena on historian limittäisten kerrostumien kaupunki. Kävelymatkan päässä Bamboo Veganista pohjoiseen sijaitsee Kreikan arkeologinen kansallismuseo (28is Oktovriou 44), jonka aarteiden läpikäymiseen totisesti tarvitset kaiken juustopiiraasta kehoosi tihkuneen energian. Matkalla museolle ohitat myös Ateenan lähes myyttisen Polyteknisen korkeakoulun, jonka pihalle opiskelija- ja demokratiamielenosoitus murskattiin tankein marraskuussa 1973. Sotilasjuntta kaatui seuraavana vuonna, joten tapahtumaa muistellaan Kreikassa vuosittain yhtenä monista vapauskamppailun merkkipäivistä.
Lajirajat ylittävää vapauskamppailua juhlistaaksesi voit sen sijaan jatkaakin Bamboo Veganista kaakkoon, kohti Likavitos-kukkulan juurella sijaitsevaa kasvisravintola Rosebudia (Omirou 60). Kaupunginosa vaihtuu siistiksi Kolonakiksi, mikä näkyy myös Rosebudin hinnoissa. Kalliiksi ravintolaa ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka terassilla näyttävät viihtyvän myös paikalliset ylemmän keskiluokan solmiomiehet ja virkanaiset. Lista painottuu mukavasti kreikkalais-välimerelliseen keittiöön. Oi sitä onnea, kun noin 25 vuoden tauon jälkeen sain käteeni gyro pitan, tällä kertaa vegaanisena, ja lapsuuden makumaailma tulvehti kielelle!
Rosebudilta kannattaa jatkaa kapuamista Likavitoksen huipulle, mistä avautuu koko Ateena: lounaassa Akropolis, sen takana Pireus ja meri, idässä Hymettos-vuori, koillisessa marmoristaan kuulu Pentelikon, pohjoisessa Parnithan kansallispuisto ja lännessä Egaleo-vuori – ja jalkojen alla vuorten ja meren väliin pusertunut, auringossa kimalteleva valkoinen kaupunki. Likavitos-kukkulan nimi muuten merkitsee jotakuinkin ”Sudenastumaa”, joskin nimen historia on hämärän peitossa. Susia voi Likavitokselta kyllä yrittää tähyillä, sillä lähimmät jolkottelevat nykyään Parnithan vuorilla, noin 30 kilometrin päässä.
Puolimatkassa Likavitoksen ja Akropolis-kukkulan välistä löytyy uutiskuvista tuttu Sintagma-aukio, nyky-Ateenan keskipiste. Parlamentin edessä sopii hetki ihmetellä hauskoja vartiosotilaita pampulatossuineen, mutta kun nälkä taas yllättää, helpotus on muutaman korttelin päässä. Avocado (Nikis 30) on Rosebudia osoittelevammin tietyntyyppinen kasvisravintola (seinillä mandaloita, listalla terveysmehuja – toki myös viiniä ja mainioita pienpanimo-oluita), sen asiakaskunta on turistisempi ja keittiö välimerellisen sijaan maailmojasyleilevää fuusiota, mutta ruoka on hyvää. Rosebudin tapaan Avocadossakin vain osa listasta on vegaaninen, mutta valinnanvaraa on silti vaivaksi asti. Jälkiruokalista tosin on vegaanille pettymys, mutta alkuruuat toimivat sitäkin paremmin. Ravintolan seinänaapurina on hyvä luomu- ja luontaistuotekauppa, paikallinen ruohonjuuri, josta on myös vegaanimatkaajille paljon iloa.
Kun Akropolis on koluttu ja Plakan turistitulva alkaa kyllästyttää, on aika suunnata Kerameikokseen baariin. Matkalla kannattaa käydä Kerameikoksen antiikinaikaisella hautausmaalla ja sen pienessä museossa – hautareliefien äärellä voi todeta esimerkiksi sen, että ihmisen ja lemmikkieläimen välinen kiintymys on näemmä ajatonta. Kerameikoksen arkeologisen alueen itäpuolelta löytyy myös hieno islamilaisen taiteen museo (Asomaton 22), loistopaikka tutustua osmaniaikaan, joka Ateenan osalta kesti nelisensataa vuotta.
Sipsariruokaa kreikkalaisittain
Kerameikoksen arkeologisen alueen pohjoispuolella, leveän Pireus-kadun takana, turistien vilinä vaihtuu talouskriisin paketoimiin liikehuoneistoihin ja outoon hiljaisuuteen. Mutta tulevaisuus täällä jo itää: aution kävelykadun puolimaista löytyy sipsikaljavegaanin taivas, nuoren osuuskunnan pyörittämä 500 milia makriá (Salaminos 45). Ruokalista (pizzaa, toasteja, purilaisia, mezeitä) on kokonaan vegaaninen, baari on edullinen ja viihtyisä, ja hyvällä onnella on livemusiikkiakin tarjolla.
Jos kuitenkin sattuu hiljainen ilta ja kaipaat kovempaa sykettä, kävele muutama kortteli länteenpäin ja saavut baarielämää pursuvaan Gaziin, entisen kaasulaitoksen ympärillä sijaitsevalle trendialueelle. Jos taas olet filosofisella tuulella, jatka Salaminosta eteenpäin, kunnes tulet Platonos-kadulle, joka vie sinut lopulta Platonin Akatemia-lehtoon. Lehtoon on tosin parempi sukeltaa päivänvalossa, sillä sen leppoisa varjo vetää puoleensa muitakin kuin intohimoisia platonisteja.
Kokeile myös näitä keskustan tuntumassa sijaitsevia paikkoja:
Mama Tierra (Akadimias 84): edullinen, luomuun painottuva kasvisravintola
Mystic Pizza (Emmanouil Benaki 76): pizzaa vegaanijuustolla, jota ei säästellä
Ice Queen Gelato (Makrijanni 9): vegaanisia jäätelöitä, vohveliannoksia ja erikoiskahveja kasvimaidolla
Up – Kittariki Threpsi (Akadimias 91): edullinen, terveyshenkinen salaatti- ja mehubaari
Zakhari & Alati (Athanasiou Diakou 38): raikasta pikaruokaa, kreikkalaisia paikallisherkkuja
… Ja sitten kun tulee se väistämätön hetki kun eksyy, on hirveän kuuma ja nälkä, eikä mailla ja halmeilla näy yhtään Happy Cow:n listaamaa ravintolaa, älä hätäänny. Kävele lähimpään tavernaan, hengitä syvään ja nauti perinteisen kreikkalaisen keittiön ihanista antimista!
Juustot jylläävät, oliiviöljy ilahduttaa
Vegaanin näkökulmasta kreikkalainen keittiö on antoisa, mutta hankalia puolia on muutama: Feta ja muut lampaan- ja vuohenmaidosta valmistetut juustot ovat olennainen osa ruokavaliota etenkin vuoristokylissä, joissa myöskään vegaanin käsite ei yleensä ole sinällään tuttu (mutta paastopäivinä, joita ortodoksisessa vuodenkierrossa on päivistä noin puolet, voit yrittää vedota paastoon, nistía, tai tiedustella, onko ruoka paastoon sopivaa, nistísimo). Paksua kreikkalaista jugurttia tarjotaan (joskus ainoana) aamupalana ja jälkiruokana kahviloissa, ja tzatzikia ei todellakaan ole tavernoissa saatavilla vaihtoehtoisjugurttiin laadittuna. Erityisesti saarilla syödään paljon kalaa ja muita mereneläviä.
Kreikkalaiset ovat myös Euroopan ahkerimpia hunajansyöjiä: hunajaa käytetään paitsi jugurtin huntuna, myös leivonnaisten ja hillojen makeutukseen. Kaupan hilloista hunajaa on turha etsiä, mutta kulmakahvilan toastin tai pikkuhotellin aamiaisbuffetin kotitekoiselta maistuva hillo saattaa sitä sisältää, sillä hunajan suhteen monet omat omavaraisia. Paikallisiin, kasviperäisiin kreikkalaisen jugurtin tai vuoristojuustojen tyyppisiin tuotteisiin en ole vielä törmännyt, mutta olen toiveikas – ehkä Violife tai joku toinen kreikkalainen yritys vähitellen uskaltaa olla profeetta myös omassa maassaan.
Liha- ja maitotuotteiden ”korvike”-innovaatioita ei muutamaa juustofirmaa lukuunottamatta ole vielä juuri syntynyt Kreikassa todennäköisesti siksi, että perinteisestä keittiöstä löytyy niin paljon vegaanista ruokaa muutenkin, ilman kommervenkkejä. Kreikkalainen ruoka perustuu oliiviöljyyn, joten kermoja, hylakermoja, dieettikermoja, karppauskermoja, kermaviilejä, maitorahkoja, voita, voi-margariinisekoituksia, herajauheita sun muita hömpötyksiä ei ole tapana salakavalasti ujutella ruokiin. Jos kasvisruoka näyttää kirkkaalta, sitä voi huoletta syödä. Jos se näyttää kermaiselta, siinä on luultavasti (eläinperäistä) juustoa. Kreikkalaisen salaatin voi aina pyytää ilman fetaa.
Monet alkuruoat (orektiká tai mezédes) ovat sellaisenaan vegaanisia: erilaiset linssi- ja papuhöysteet, viininlehtikääryleet, horta, grillatut kasvikset ja sienet, kasvistahnat ja ranut täyttävät pöydän jo kivasti. Fiksuinta Kreikassa onkin syödä porukalla näitä pikkuruokia, jotka on ravintoloissa listattu yleensä alkuruokina ja/tai salaattien joukossa, mutta käy niiden syöminen kaksin tai yksinkin. Annoskoot tosin ovat yleensä lähempänä sipsarityyliä kuin visuaalisemmasta keittotaiteesta tuttua kahden ristikkäisen heinänkorren estetiikkaa. Öljyä käytetään myös leivonnaisissa, joten monet jälkiruoatkin ovat vegaanisia – esimerkkinä mannahalva, jota tavernoissa joskus pyytämättä ja yllätyksenä kannetaan laskun kylkiäisinä pöytään. Kreikkalainen kahvi, joka on yleensä monin verroin parempaa kuin paikallinen suodatinkahvi, juodaan aina mustana, mutta enemmän tai vähemmän makeutettuna.
Tuoretta lähiruokaa laiki-torilta
Jos Ateenassa viipyy pidempään, matkustaa tiukalla budjetilla tai muuten vain tykkää laittaa itse ruokansa, laikí agorá eli viikoittainen ”rahvaantori” on kasvissyöjän ehdoton must. Kerran viikossa kussakin kaupunginosassa yksi katu pyhitetään torikaupalle aamukahdeksasta iltapäivään (viikonpäivä vaihtelee kaupunginosasta riippuen), lähialueiden viljelijät myyvät satoaan ja ostaja saa pikkurahalla kassit täyteen sesongin parhaita antimia. Laiki-järjestelmä on hyvä esimerkki siitä, miten Kreikassa lähiruoka ei ole hyväosaisten hipsterien fiilistelyä vaan jo sadan vuoden ajan toteutettua aktiivista maatalouspolitiikkaa, jonka ansiosta tilat ovat pysyneet eurooppalaisittain pieninä ja työllistävinä, satokausiajattelu on itsestäänselvyys ja tuoretta, lähellä tuotettua ruokaa arvostetaan muutenkin kuin juhlapuheissa. Ikävä puoli katutoreissa on se, että niillä asioimisen jälkeen paluu suomalaisten markettien hevi-osastoille voi laukaista kulttuurishokin.
Laikit ovat siis Ateenassa paras paikka tuoreiden kasvisten ja hedelmien hankkimiseen, mutta kuivapapujen, pähkinöiden, irtohalvan ja mausteiden perässä kannattaa hankkiutua Euripidou-kadulle Monastirakin ja Omonian puolivälissä. Ateenassa voi siellä täällä aistia häivähdyksen Lähi-idän basaareja: kirjakauppoja on keskittynyt tietylle kadulle, kangasputiikkeja jollekin toiselle – ulkoisesti hieman kulahtaneen oloiselta Euripidoulta löytyy sitten yrttipuotien rivistö. Vinkki: kuivattu yrttipuska on kevyt tuliainen! Maailmasta nimittäin tuskin löytyy aromaattisempaa aarretta kuin Kreikan vuorilla kasvanut, auringonjumalan siunaama oregano, timjami, rosmariini, villiminttu, diktamo, malotira...
