Suojelutapahtumassa kuljettiin laumoissa susien oikeuksien puolesta

Tampereella ja Helsingissä järjestettiin 17.9. Liity Laumaan -kävelytapahtuma ja minifestivaali uhanalaisen suden suojelutyön hyväksi. Vegaialle raportoitiin Tampereelta, jossa syksyinen tapahtuma kokosi yhteen lukuisia susien ystäviä.

Vegaanit tekevät päivittäin valinnoillaan ruohonjuuritason työtä eläinten ja luonnon hyväksi. Tähän liitetään aktiivisesti tuotantoeläinten hyvinvointikysymykset, mutta miten ja miksi edistäisimme suurpetojen tilannetta? Jos kysymys olisi esitetty Etelä-Suomessa koko elämänsä asuneelle allekirjoittaneelle – joka myöntää kasvisruokavalion kummunneen alkuun enemmän hyvinvoinnillisista kuin eettisistä lähtökohdista – olisi vastausta saanut vielä joitakin kuukausia sitten odottaa kauan. Toki näkemys lajien tasavertaisuudesta kulkee yhteydessä elämäntavan kanssa, mutta riistapoliittiset kysymykset saattavat tuntua etäisiltä lähinnä nyhtökauran metsästystä pohtivan kaupunkilaisen korviin.


Luonto-Liiton Liity laumaan -projektiin osallistuminen ja suojelutyöhön perehtyminen pintaraapaisulta on ollut mielenkiintoinen retki. Susiin kohdistuva vaino etenkin syrjäseuduilla ja "susirajalla" täyttää oppikirjaesimerkin kriteerit spesismistä eli lajisorrosta. Susipoliittinen liemi sisältää reilun annoksen oman lajimme egokeskeisyyttä höystettynä ripauksella luonnon unohtamista ja kukkurallisella pimeänpelkoa. 


Maine suden suusta



Luonnonvarakeskus Luken arvion mukaan Suomessa oli vuoden 2016 helmikuun lopussa enää 200-235 sutta, mikä täyttää erittäin uhanalaisen lajin kriteerit. Muista suurpedoistamme poiketen rauhoitetulle sudelle myönnetään perustellusti pyyntilupia. Suurin uhka ja syy kannan laskuun lienee edelleen salametsästys, koska susikanta laskee ilman selitystä.



Susi on eläin, joka on läpi historiamme jakanut mielipiteitä. Syinä suden maineelle lienevät diskurssit ja mielikuvat suurpedosta, joka on välitön uhka niin ihmisille kuin talous- ja kotieläimillekin. Käsitykset vaarallisesta pedosta kumpuavat usein vanhoista uskomuksista ja värikkäistä uutisista – sekä varmasti myös metsiemme uljaan pedon vaikuttavasta ulkomuodosta.

Negatiivinen leima on ikuistunut kansanperinteisiin, kulttuuriin, kirjallisuuteen ja kieleen. Kielteisiä kielikuvia löytyy kymmenittäin. Joku voi joutua suden suuhun tai hukkateille, astua sudenkuoppaan tai osoittautua sudeksi lampaan vaatteissa. 



Susi ei ole vahingoittanut tai tappanut ihmistä maassamme vuoden 1882 jälkeen. Varuillaan on tietysti oltava, kuten minkä tahansa villinä elävän eläinlajin kohdalla. Todellisuudessa sudet kuitenkin pelkäävät ihmistä jopa enemmän kuin ihminen sutta. Muita eläimiä susi tappaa saadakseen ravintoa tai puolustautuakseen. Näistä esimerkkeinä mainittakoon poro-, lammas- ja koiravahingot, joissa usein on ollut kyse puutteellisista suojelutoimenpiteistä tai metsästyskoiran juoksuttamisesta vapaana. 



Suden oikeus olla susi



Suomen Luonto-Liiton susiryhmä on aktiivijoukko, joka pyrkii edistämään susien oikeuksia julkisessa keskustelussa ja pelastamaan biodiversiteetin kannalta tärkeä laji sukupuutolta. Tähän pyritään positiivisen informaation levittämisellä sekä konkreettisilla toimilla, kuten esimerkiksi susiaitojen rakentamisavulla.

Salakaadot Seis -kampanja keskittyi salakaatojen vähentämiseen, ja Suomen susien tilanteesta ollaan kiinnostuttu myös kansainvälisellä tasolla. Liity laumaan -tapahtumat ovat Luonto-Liiton tapa juhlistaa uhanalaisen suden olemassaoloa sekä oikeutta olla susi.

Myös Vegaaniliitto kantoi kortensa kekoon Tampereella liittyessään samaa toimistoa jakavan Luonto-Liiton laumaan. Vegaaniliiton puheenjohtaja Sari Komulainen kokee susien tukemisen erittäin tärkeäksi osaksi yhdistyksen toimintaa.

– Vegaaneja koskettavat monipuoliset yhteiskunnalliset aiheet eläinten oloista ja oikeuksista ympäristökysymyksiin. Vegaaniliitossa teemme yhteistyötä monien yhdistysten kanssa. Valitettavasti susien arvostus on moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa kovin vähäistä ja aihe ansaitsee nostetta keskustelussa. Suomi on saanut Euroopan Unionilta huomautuksen aiheesta, ja suomalaisten susien puolesta kampanjoidaan kansainvälisestikin, mutta vielä se ei näy viranomaisten tai lainsäätäjien toiminnassa. Vegaaniliitossakin halusimme kantaa pienen kortemme kekoon susien suojelun puolesta ja toivomme, että susien arvostus paranee jatkossa.

Luonto-Liiton Hämeen piirin toiminnanjohtaja Heini Ojala kuvaili päivän yleistunnelmaa hyväksi. Kävijöitä riitti kohtalaisesti, ja tyytyväisistä kävelijöistä poiki mukaan toimintaan uusia luonto-liittolaisiakin. Susikysymys on lähellä Ojalan sydäntä.

– Meillä ei ole oikeutta päättää, mikä laji täällä saa elää. Siksi haluamme olla mukana susien puolestapuhujina ja tuomassa tietoutta sudesta biologisena eläimenä. 



Ei hukkaan heitetty päivä


Liity laumaan -tapahtuman syksyisen kävelyreitin pääsi kulkemaan viiden euron osallistumismaksulla. Rastit pitivät sisällään susitriviavisan, joogakoulu Lentävän Maton pop up-joogatunnin sekä reppukorujen askartelupajan. Kävely toteutettiin suden luonnollista käyttäytymistä jäljitellen pienryhmissä.

Lapsille ja lapsenmielisille oli tarjolla ilmaista kasvomaalausta, ja uljaat sudentassut koristivatkin useita käsiä ja poskipäitä loppuillan. Tunnelmallisella Näsinpuiston laululavalla esiintyivät sielukas pop-yhtye Maida Vale sekä heleä-ääninen kitarafolk-duo Pihla Heikintytär ja Kielo Kärkkäinen. Karnevalistisen syysfestivaalin kruunasi tamperelaisen tulitaideryhmä Pyrokratian tulishow. Susiryhmän kannatustuotemyynti tarjosi mukaan heijastimia, pinssejä, kortteja ja asusteita. Lisäksi laumaan olivat liittyneet useat yhteistyökumppanit joista esimerkkinä kasvisravintola Gopal ja Vegekauppa. Kävelijät saivat kiitokseksi ruusuja sekä tyylikkäät, susikuvioiset kestokassit.



Howlin' Cafen eläinystävälliset herkut herättivät ihastusta villeillä nimillään ja syksyisellä olemuksellaan. Hiawathan piirakassa maistuivat Luonto-Liiton henkeen itse kerätyt sienet ja villiyrtit. Pikku-Hukan Susipizza käänsi katseita punajuuren, lehtikaalin, kurpitsan ja vegeauran värispektrillä. Kauden omenat oli keikautettu Tarte Tatiniksi, ja pähkinäinen juustokakku hunnutettu tyrni-, pihlajan- ja ruusunmarjoilla. Myös Kamomillan konditoria -blogin kirjoittaja Satu Saunio halusi puolustaa susia mehevillä suklaa-kinuskikuppikakuilla, jotka olivat koristeltu sokerimassatassuin.

Tarjottavat saivat runsaasti positiivista palautetta. Kahvion tarjonta ei kuulemma "näyttänyt lainkaan vegaaniselta", mikä lienee positiivinen kommentti.

Kävijöiden haastatteluista poikivat esille tyytyväiset kommentit siitä, kuinka kävelytapahtumassa oli mukava tunnelma, sekä tietoa ja toimintaa sopivassa suhteessa. Kävijäkunnassa oli satunnaisia ohikulkijoita, vegaanisesta kahviotarjonnasta kiinnostuneita, sosiaalisen median ja esiintyjien houkuttelemia kuin myös vannoutuneita luonnonsuojeluharrastajia.

Tapahtumassa vieraili koiriensa kanssa myös dokumentoija ja Susilauma-verkkojulkaisun päätoimittaja Stefan Gofferjé, jolle luonto ja eläimet ovat olleet suuri osa elämää lapsesta lähtien. Gofferjéa viehätti tapahtuman tapa tuoda aihe esiin myönteisessä valossa. 


– Askartelu oli mukavaa, jooga taas ei koskaan ole ollut minun juttuni. Rastit olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja kannustavat ajattelemaan positiivisesti niin ihmisistä kuin susista.

Tapahtuma ja kävely osana laumaa tuntui olevan merkittävä ja syvältä koskettava kokemus monelle osallistujalle. Kävijämäärä jäi odotetusti kauas Helsingin kävijämääristä, mutta tapahtuma lisäsi osaltaan susiryhmän näkyvyyttä Tampereella. Halu elää lähellä luontoa kumpuaa myös kaupunkilaisten ajatuksissa, mistä viestivät myös vallitsevat kasvisruokatrendit ja omavaraisen elämän tavoittelu.

On sanonta, että ihminen on toiselle ihmiselle susi. Valitettavasti susien tilannetta tutkiessa on todettava ihmisen olevan myös sudelle susi toistaessaan samaa käytöstä, josta vihollistaan syyttää. Ehkä moni suomalainen pelkää sutta, koska nämä näkevät lajissa itsensä: pelokkaan mutta itsetietoisen, herkän mutta älykkään ja yksinäisen laumasielun, joka haluaa vain puolustaa olemassaoloaan ja reviiriään. Kyseessä on suurpeto, muttei olento jonka voisi pyyhkäistä pois ekosysteemistämme. Siksi yhteiskunnan kannattaisi kohdistaa energiansa toimiin, jotka edistäisivät suden ja ihmisen mahdollisuuksia elää harmoniassa.