Tofukokkelia ei voi munata – vekonin voi
Aamiaisklassikko – munakokkeli ja pekoni – on kirvellyt hieman sen jälkeen, kun luovuin eläintuotteista. Aamiaisen lisäksi tämä kombo olisi oiva ennakkoluulojen hälventäjä. Näistähän on variaatioita, joten kokeilemaan!
Tofukokkeli on helppo ja nopea. Sen ytimessä on Kala Namak -suola, joka tuoksuu ja maistuu voimakkaasti kananmunalta. Curry peittää tofun hennon ominaismaun ja värjää sen uskottavasti keltaiseksi. Sitä tarvitaan vain ihan vähän, ellei halua erityisesti currykokkelia.
Tässä ohje:
Ota sopiva pala maustamatonta tofua, itse käytän So Finen maustamatonta tofua 1/3 paketillista per annos.
Murskaa se käsin epämääräiseksi kokkeliksi. Kokkelikikkareet saavat olla epätasaisen kokoisia murenia.
Sekoita joukkon currya sen verran, että tofu saa kokkelimaisen kellertävän värin. Lisää Kala Namak -suolaa, maistele välillä, paljonko suolaa ja currya on makusi mukaan sopivasti.
Kuumenna pannu hellalla. Jos pannu ei ole tarpeeksi kuuma, kokkeli alkaa kuivua ennen paistumista, joten anna pannun lämmetä ensin rauhassa. Paista öljyssä melko kuumalla pannulla siten, että kokkeli saa pikkuisen väriä.
Sitten tulee se vaikea osuus: vekoni eli vegaaninen pekoni. Pekonissahan olennaista on rapeus, rasvaisuus, suolaisuus ja umami. Sen voisi periaatteessa soveltaa mihin vain raaka-aineeseen.
Kokeilin ensin kuorimaveitsellä leikattuja siivuja kesäkurpitsasta ja porkkanasta sekä munakoison kuoria, joissa oli toinen puoli kuorta, toisella puolen hieman koison maltoa. Marinoin näitä kaikkia puolisen tuntia seoksessa, jossa oli öljyä, soijakastiketta, savupaprikaa, sitruunamehua ja suolaa. Paistoin pannulla keskilämmöllä. Raaka-aineista vain porkkanan maistoi marinadin läpi, mutta sekään ei tuntunut häiritsevältä. Munakoison kuoret käpristyivät hiukan ja niistä tuli jopa hieman rapeita. Ne olivat osin pehmeitä, osin kärventyneitä, siis liian ohuita. Turhan suolaisia myös.
Toisella yrityksellä keskityin kesäkurpitsaan. Leikkasin paksumpia viipaleita, poistin siemenet ja tein kolme satsia.
Ensimmäiseen ripottelin mausteita suoraan viipaleiden pintaan: suolaa, savupaprikaa ja sipulijauhetta. Paistoin öljyssä pannulla. Toisen satsin sivelin ennen paistamista mausteöljyllä, jossa olivat ne samat mausteet. Kolmannet itketin ensin suolalla, paistoin sitten samaisessa mausteöljyssä.
Lopputulos oli kaikissa löterö. Itketetyt olivat vain suolaisempia kuin muut, mitään rakenne-eroa ei tuntunut. Maku ei ollut huono, mutta se lötköys...
Yritin vielä uuniversiota kesäkurpitsasta. Yksi satsi marinadissa liotettuina, toinen soijakastikkeessa liotettuina ja ennen paistamista öljyllä siveltyinä, kolmansien viipaleiden pinnalle ripottelin savupaprikaa ja suolaa ja paistoin öljyssä pannulla ennen uuniin laittamista, neljännet paistelin siltään mausteöljyssä ennen uuniin laittoa. Lämmitin uunin 225°C:een ja laitoin viipaleet paistumaan. Paistoin viisi minuuttia, käänsin, näytti lupaavalta, nam! Vielä viisi minuuttia toiselta puolen ja pois uunista.
Lopputulos? Löteröä mössöä. PÖH! Nyt jäi vekonit hampaankoloon!
Joskus aiemmin olen kokeillut vekonia muun muassa kookoshiutaleista ja mantelilastuista savuaromin kera, mutta eivät nekään miellyttäneet. Luovutan. Ainakin toviksi. Ehkä palaan tähän myöhemmin, kun löydän jonkin täydellisen valmistustavan.
Siihen asti nautiskelen tofukokkelini paahtoleivällä tai grillattujen kasvisten seurassa.
