Sausage party pilkkaa kaikkia, paitsi lihateollisuutta

Sausage Party -elokuvaa mainostetaan ensimmäisenä vain aikuisille sopivana animaationa. Sitä se todella on. Conrad Vernonin ja Greg Tiermanin ohjaama elokuva ei kumartele mitään eikä ketään. Parodiaksi pannaan sekä yhdysvaltalainen animaatiotyyli ja kauhuelokuvat että uskonnot ja kulttuuriset stereotypiat ympäri maailmaa. Lihateollisuuteen ei kumma kyllä kajota.

Kuva Sausage Party -elokuvasta

Elokuva kertoo nakkimakkaran ja tämän elintarvikeystävien matkasta kohti "suurta tuonpuoleista" ja totuutta heidän olemassaolostaan. Päähahmojen suurin toive on, että "jumalat" eli ihmiset valitsevat heidät ja vievät kauniiseen kotiin, jossa elintarvikkeet voivat vapaasti "panna". Todellisuus supermarketin ulkopuolella on tietenkin aivan muuta, ja seikkailu voi alkaa.

Ruoka kiinnostaa kaikkia, ja kasvissyönti on entistä suositumpaa. Siksi elokuvan esittelyteksti kuulostaa lupaavalta: "kertoo nakkimakkarasta, joka johdattaa ryhmän supermarketin tuotteita matkalle kohti perimmäistä totuutta niiden olemassaolosta-- ". Hetken sitä ehtii riemuita, että no niin, nyt on tehty viihdyttävä animaatio ajankohtaisesta aiheesta. Elokuva kertoo kuitenkin vain osan totuudesta.

Kun elintarvikkeet näkevät keittiössä, että heidän osansa on olla ihmisten ruokaa, ihminen näyttäytyy raakalaisena. Siinä elokuva on oikeassa mutta jättää kertomatta totuuden nakkimakkaran synnystä. Siinä voisi nakki Frankille tulla identiteettikriisi.

Sausage Partyn merkittävin sanoma on, ettei mihinkään kannattaisi uskoa sinisilmäisesti. Elokuvan voi nähdä kritisoivan ihmisten hurahtamista yhteen totuuteen, sokeaa uskoa auktoriteetteihin ja kuvitelmia siitä, että jossain muualla olisi asiat aina paremmin. Vakavana viestinä voi tulkita myös, että tarvitsemme suvaitsevaisuutta ja yhteistyötä. Hetkittäin elokuva on oivaltava poliittinen satiiri, jossa myös lauletaan upeasti. Kuitenkin Sausage Party on pitkälti vain todella hämmentävä, pervo, ylipitkä sketsi.

Nimekäs tekijäjoukko, esimerkiksi Seth Rogen (joka on myös yksi elokuvan käsikirjoittajista), Kristen Wiig, Jonah Hill, Bill Hader, Michael Cera, Nick Kroll, Edward Norton ja Salma Hayek, on tehnyt roiseja hahmoja, joissa on viittauksia niin alkuperäiskansoihin, kuin natseihin ja juutalaisiinkin. Mukaan on saatu myös Israelin ja Palestiinan konflikti ja kulutuskulttuurin kritisointi. Ehkä ainoa asia, mitä tekijät eivät näytä ja kritisoi mainiosta tilaisuudesta huolimatta, on liha- ja einesteollisuuden tehotuotanto. Uskonnot kyllä saavat kyytiä.

Tässä elokuvassa kaikki viedään maksimiin. Huumehallusinaatioissa ihminen puhuu ruoille, inhimillistetyt perunat kituvat kiehuvassa vedessä ja lopussa lesbo taco-kuori pääsee sekstailemaan samalla kun toiset ympärillä masturboivat. Tämän elokuvan jälkeen ei kannata heti mennä ruokakauppaan, sillä myös kasvissyöjää saattaa ahdistaa, esimerkiksi babyporkkanoiden kohdalla.

Animaation keinoin voi kertoa ja näyttää asioita, joita ei muuten olisi mahdollista näyttää. Tähän elokuvaan on saatu ujutettua monta yhteiskunnallista viestiä, ehkä liiankin monta, sillä valitettavasti minkään asian kriittistä tarkastelua ei ole viety pitkälle. Elokuva hukkaa poliittiset mahdollisuutensa ja turvautuu stereotyypittelyyn. Ehkä tarkoitus on ollut välttää saarnaaminen. Orgiat, väkivalta ja häpeilemätön kiroilu vievät voiton, mutta ne eivät jaksa naurattaa kaikkia puoltatoista tuntia. Jäämme yhä odottamaan hauskaa ja kekseliästä, mutta samalla kriittistä animaatiota lihateollisuudesta ja tehotuotannosta.

Jos pidät Seth Rogenin komiikasta ja South Park -tyylisestä parodioinnista, pidät todennäköisesti tästäkin elokuvasta. Sausage Party herättää tunteita, ja sen loppukäänne on animaatiohistorian ainutlaatuisin. Elokuva varmasti jakaa mielipiteitä, samoin sen ikärajaluokitus. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Espanjassa Sausage Partyn ikäraja on 17 vuotta, meillä se on 12 ja Ruotsissa vain 7.

Suomen ensi-ilta 21.10.2016

Kuva Sausage Party -elokuvasta