Tervetuloa seuraamaan Pikku-Pandan kokkailuprojektia!
Luvassa on lounaita, joita meidän kasvisruoasta innostunut perheemme valmistaa perhepäivähoidossa oleville lapsille. Lapset ovat iältään 0-4-vuotiaita, ja vegaaninen ruoka on monelle uusi elämys. Blogimme ottaa kantaa myös normikäsitykseen siitä, millaista ruokaa lasten – tai aikuisten – pitäisi syödä ja miksi. Mutta miten projekti Pikku-Panda oikein sai alkunsa?
Eräänä syksyisenä päivänä äiti tuli töistä kotiin. Hän laittoi tuttuun tapaan pyörän parkkiin tutun oven luokse ja kulki tutulle leikkipaikalle, jossa leikki tutun näköisiä lapsia. Voi ihanaa, äiti ajatteli, ihanaa kun lapsi on päivähoidossa samassa talossa! Silloin ehtii joskus myös juttelemaan hetken hoitajana toimivan Panda-tädin kanssa ennen kuin rientää arkea jatkamaan.
Tulossa oli myös virallinen varhaiskasvatuskeskustelu, ja äiti puhui Panda-tädin kanssa siitä, miten kasvisruoan tarjonta lisääntyy päiväkodeissakin. Panda-täti kertoi äidille rakastavansa ruoanlaittoa mutta kokevansa sen melkoiseksi rasitteeksi kiireisessä ryhmäperhepäiväkodissa. Panda-täti kertoi myös suunnitelleensa ruoan tilaamista joskus läheisestä kasvisravintolasta, jotta lapset saisivat kokeilla uusia makuja.
Äiti meni kolmevuotiaan poikansa kanssa kotiin, mutta jäi miettimään kasvisruokajuttua. Kun heidän perheensä kerran muodostuu kokista ja hoitoalalla toimivasta vegaaniaktivistista, miksi perhe ei tekisi sunnuntai-illallisensa ohessa joskus ruokaa koko ryhmälle kiitoksena hyvästä hoidosta?
Siitä ajatuksesta syntyi projekti Pikku-Panda. Kokemusta ruoanvalmistuksesta on kertynyt niin ammatin kuin harrastusten kautta. Meidän perheessämme syödään nykyisin lähinnä vegaanista ruokaa ja perustiedot lapsiperheen vegaaniravitsemuksesta ovat hyvin hanskassa. Tärkein periaatteemme on tarjota lapsille vaihtoehtoja, joiden pohjalta lapsi on sitten joskus vapaa tekemään itse päätöksensä omasta ruokavaliostaan ja elämäntavastaan. Valinnanvapauden lisäksi toinen tärkeä pointtimme on, ettemme tarjoaisi lapsellemme mitään mitä emme itse söisi. Ruoan pitää olla luonnollista, maistuvaa, uteluttavaa, esteettistä ja esteetöntä. Vegaaninen ruoka ei myöskään ole harmautta ja ituja. Se voi myös olla trendejä, kulttuuriperinteitä, herkuttelua, lohturuokaa ja leikittelyä.
Projekti Pikku-Pandan kulinaristisena pääkriitikkona toimii tammikuussa kolme vuotta täyttävä taapero nimeltä Akseli, joka ilmaisee harvinaisen selväeleisesti ruoan laatutason – ja varsinkin muutokset laadussa. Taaperon ruokahalu on vaihteleva, sen inflaatio- ja deflaatiokaudet aaltoilevat tasaisesti kasvukäyrän kanssa. Taapero haluaa syödä itse, silloinkin kun se on haastavaa. Taaperon suurin haaste on ympäristötiedostava vanhempi, joka haluaa minimoida jätteen ja on itse elänyt lautanen täytyy syödä tyhjäksi -lapsuuden maaseudulla. Taapero kokeilee, maistelee, palauttaa lautaselle tai heittää kukkaruukkuun. Nuolee levitteet päältä, noukkii rusinat pullasta. Ruoka ei ole taaperolle vain energian lähde. Se on taiteen ja motoriikkaharjoittelun väline sekä sosiaalisen elämän kohokohta.
Tämän blogin lukijana pääset seuraamaan projekti Pikku-Pandan kehittymistä ateria aterialta ja samalla kuulet muita kasvisruokaa syövän lapsiperheen ajatuksia. Pääset myös osalliseksi resepteistä, jotka ovat mahdollisimman vähägluteenisia, vähäsokerisia, taaperoystävällisiä ja luonnollisia. Ehkä annat anteeksi myös muutamat aiheen vierestä vilahtavat aiheet.
