Rikkaruohosta fine diningia

Voisiko proteiinipitoisesta kasviskulhoruoasta saada vielä vähän terveellisemmän ja trendikkäämmän? Lisää siihen villiyrttejä.

Sami Tallbergin upea Villi jouluvegaani -kirja sai tänä keväänä jatkoa teoksella Villi cityvegaani, joka varmasti houkuttelee monia tuunaamaan ruokiansa villiyrtein. Ensin villiyrttikokin pitää tosin huomioida, ettei poimi yrttejä isojen valtateiden varrelta eikä torjunta-aineilla kyllästetyiltä paikoilta − ja opetella vielä tunnistamaan kasvit. Jälkimmäiseen Tallberg suosittelee Luontoportti-sovellusta tai Suomen Luonto -villiyrttisovellusta. Villiyrttien käyttöön voi innostua myös osallistumalla villiyrttikurssille tai -retkelle, joita monet tahot järjestävät.

Sitten päästään keittiöön. Villi cityvegaani tarjoaa herkullisen kuuloisia reseptejä niin lämpimistä ja kylmistä kuin suolaisista ja makeistakin ruoista. Kaikki ohjeet ovat tietenkin vegaanisia. Miltä kuulostaisi esimerkiksi alkupalaksi suolaheinällä ja chilillä maustettua palsternakkaa, pääruoaksi tattipastaa ja villikamomillaa ja jälkiruoaksi mesiangervolla marinoidut mansikat kookoskermavaahdon kera?

Myönnän epäuskoni: löytyykö kaupunkialueelta näitä kaikkia yrttejä puhtailta alueilta? Kuinka kauas keskustasta on mentävä löytääkseen jauhosavikkaa, villisieniä, mesijuurta tai villiruusuja? Toisaalta moni kasvi on asuinalueilla tuttu näky, kuten rikkakasvina pidetty jättipalsami, nokkonen ja vuohenputki. Kukkapenkissä voi kasvattaa ruokaansa esimerkiksi orvokkeja ja kehäkukkia. Syötäviä yrttejä on lähellämme yllättävän paljon.

Vaikka villiyrttien keräys tai valmistus ei ihan onnistuisikaan, voi ruoasta silti tulla hyvää. Lopulta kaikissa resepteissä pääraaka-aine on muu kuin villiyrtti. Yrteillä on tuotu ruokiin lisää makua, näköä ja erikoisuutta. Hiillosperunat ovat varmasti herkullisia muullakin kuin mäntysuolalla, ja monia yrttejä saa nykyään onneksi myös kaupasta. Tallberg antaa kirjassaan vinkkejä yrttien vaihtamiseen, jos ei omalta alueelta kyseisessä reseptissä olevaa yrttiä löydy.

Kirja on helppolukuinen, reseptit lyhyitä ja jokaisesta on kaunis valokuva. Annoskoot vaikuttavat pienehköiltä, mutta raaka-aineiden määrää voi helposti itse kasvattaa. Tallbergin mukaan villiyrttien sesonkia on etenkin touko- ja kesäkuu, joten nyt metsään!

Sami Tallberg: Villi Cityvegaani, Into-kustannus, 2017.


Vegaian TOIMITUS

Vegaiaa julkaisee Vegaaniliitto ry.

Lehti on perustettu vuonna 1994 ja se siirtyi verkkoon vuonna 2015. Vuoden 2018 alusta alkaen lehden toimitus on tauolla.

 

Jos olet kiinnistunut Vegaian toimitustyöstä vapaaehtoistyönä, ota yhteyttä Vegaaniliittoon!

Vegaian vanhempia juttuja löytyy Vegaaniliiton sivulta ja painettuja numeroita voi tilata Vegaanipuodista.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.