Innasen uusin ruokakirja houkuttelee hidastamaan aamuja


Elina Innasen kolmas ruokakirja Vegaanin aamupalakirja (2017) on painava ja loppuun asti viimeistelty teos.

Kirjan kovissa kansissa on tekstuuria ja tyyliä, jota tekee mieli tovi koskea ennen avaamista. Sama levollinen rustiikkityyli jatkuu sisäsivuilla. Kirjan graafisesta suunnittelusta ja taitosta vastaa Satu Kontinen. Kuvat ovat Innasen itse ottamia. Lopputuloksena on visuaalinen ilme, joka houkuttelee ensin hidastamaan elämää ja melkein muuttamaan maalle, ja vasta sitten laittamaan ruokaa.

Kirjassa on reseptejä niin makeaan kuin suolaiseen aamupalaan. On muun muassa juomia, puuroja, pannukakkuja, täytettyjä leipiä, leivonnaisia, levitteitä ja lämpimiä ruokia. Useita aamupaloja voi aivan hyvin syödä myös välipalana, iltapalana tai vaikka osana lounasta.

Kirjassa ilahduttaa erityisesti se, ettei kaikkia reseptejä ole suunniteltu neljälle henkilölle, ja Innanen antaa myös omia raaka-ainesuosituksia. Kirjan lopusta löytyy vielä hyödyllinen sanasto. Resepteissä on käytetty terveellisiä, kasvisperäisiä raaka-aineita. Huomaan kuitenkin, että omasta keittiöstäni puuttuu lähes joka reseptistä jokin aines, kuten musta suola, koivusokeri, mantelijauhe ja kookosmaito. Onneksi monet raaka-aineet ovat helposti korvattavissa.

Herkullinen aamiainen voi vaatia hieman ennakkosuunnittelua ja jopa valmistelua edellisenä iltana. Vegaanin aamupalakirjassa Innanen jakaa esimerkiksi itse tehtyjen jogurttien ja myslien reseptejä, joita valmistaakseen täytyy liottaa pähkinöitä ja paahtaa hiutaleita. Valmis satsi kuitenkin palkitsee mielen ja ruumiin, ja siitä riittää useampaan aamiaiseen.

Kokeilen resepteistä alkuun tattari-tahini-tuorepuuroa. Puuroon tulee myös mustikoita ja vaniljasokeria antamaan makua. Toimii. Mietin, miten mieleeni ei ole koskaan tullut laittaa tahinia puuroon. Kirja antaa uusia ideoita aivan kuten Innasen suosittu ruokablogi Chocochili.

Sekasyöjät ja aloittelevat vegaanit miettivät usein, mitä laittaa leivän päälle tavallisen juuston ja kinkun sijaan. Innanen tarjoaa ratkaisuksi monta loistavaa vaihtoehtoa. Kokeilen näistä minttu-hernelevitteen tekemistä. Hernetahnassa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta kyseinen resepti sisältää myös liotettuja kurpitsansiemeniä. Joudun lisäämään aineksiin vettä, sillä sauvasekoittimeni jymähti heti massaan. Levitteestä tulee kuitenkin ihan hyvän makuinen. Ensi kerralla kokeilen mintun tilalle jotain toista yrttiä ja leivon kaveriksi kirjan resepteistä saksanpähkinäskonsseja, jotka eivät vaadi kohotusta. Plussaa siitä.

Esipuheessa Innanen toivoo kirjan houkuttelevan vegaaniseen kokkailuun myös aamulla. Moni resepti vaatii hidasta aamua, jotta on aikaa sekoitella, paistaa tai leipoa. Hyvä aamu taidetaankin rakentaa jo illalla. Kokkasipa sitten aamulla, päivällä tai illalla, niin kirja ainakin houkuttelee syömään vegaanisesti aamusta alkaen.

Kirjan kustantaja: Readme Sivuja: 192